Ahdistuneisuus ja ahdistuneisuushäiriöt: ominaisuudet, oireet ja hoito

Olen ahdistunut! Lakoninen lause, joka on helppo kuulla ihmisten sanottavan mitä erilaisimmissa ympäristöissä sekä yleisin psykoterapeutin vastaanotolla. Ahdistus on haetuin sana verkossa masennuksen jälkeen. Sitä on kirjallisuudessa kuvattu runsaasti psykologisissa ja lääketieteellisissä tieteenaloissa hälyttäväksi reaktioksi ja se tarkoittaa myös terveessä järjessä huolista johtuvaa jännitystä, usein jatkuvaa; tästä tulee patologista, kun se saa läpitunkevan ja hallitsemattoman luonteen. Ahdistuneisuusoireista tulee sitten ahdistuneisuushäiriö.

Tämä tapa havaita todellisuus ja reagoida huolella ja hälytyksellä on nyt täysi psykopatologinen kuva, jos se on jatkunut vähintään kuusi kuukautta (DSMV) ja voi aiheuttaa huomattavaa stressiä ja merkittävää epämukavuutta, joka vaikuttaa elämänlaatuun. Huoli voi aiheuttaa merkittäviä häiriöitä ihmissuhteissa, sosiaalisissa ja ammatillisissa suhteissa. Häiriö vaikeuttaa usein parisuhteita.

Ajatukset ovat negatiivisia, katastrofaalisia ja voivat myös laukaista somaattisia reaktioita. Jos ahdistus on liiallista, oireita, kuten:
levottomuus ja voimakkaan jännityksen tunne; väsymys; keskittymisvaikeudet; ärtyneisyys; lihasjännitys; unihäiriöt, hengitysvaikeudet, sydämen rytmi ja maha-suolikanava.

Huolestuneilla ihmisillä on taipumus jatkuvasti tarkkailla ympäristöä etsiessään mahdolliset vaarat itselleen tai lähimmille ihmisille. Koska välitöntä todellista vaaraa ei ole, heidän huolensa siirtyy tulevaisuuteen.
Jatkuva huoli vaaran välttämiseksi johtaa:

a) yritetty toimintahäiriöinen ratkaisu välttää:

tulla yllätyksenä tai ainakin varautua pahimpaan;
negatiivisten tunteiden lisääntyminen, joka liittyy mahdollisuuteen, että jotain pelättyä tapahtuu;

b) yritetty häiritä ratkaisua pyytää apua:

välttääksesi mahdollisuutta tuntea olonsa huonoksi ahdistuneisuuskriisistä;

c) yritetty toimintahäiriöön ratkaisu tukahduttaa oman reaktiot.

Nämä ihmiset eivät elä elämää nykyisyydessä, koska he ovat jatkuvasti huolissaan tulevaisuuteen heijastavia kuvitelmia uhkaavasta ajattelusta ja pyrkivät jatkuvasti välttämään vaarallisina pitämiään tilanteita.
Lukuisat tutkimukset ovat korostaneet korrelaatiota fyysiseen kuntoon: erityisesti fyysiseen kipuun (esimerkiksi fibromyalgia ja krooniset reumaattiset sairaudet), astmaan, ärtyvän suolen oireyhtymään. Se edustaa riskitekijää sydänsairauksien puhkeamisessa. Ahdistuneisuusoireet ovat poikittaisia erilaisiin psyykkisiin häiriöihin ja erityisesti:

Paniikkihäiriö: jossa pelko nähdään äärimmäisenä uhkana, eskalaatiossa, jossa henkilö pelkää omia tunteitaan. Reaktioiden torjuminen tehottomasti lisää itse reaktioita sen sijaan, että se vähentäisi niitä, aktivoimalla toimintahäiriön ylläpitävän laitteen, joka ylläpitää ongelmaa (Nardone G. Panic attack therapy 2016)

Erityiset fobiat: eli hallitsematon pelko joutua kosketuksiin pelätyn kohteen kanssa, jota henkilön on vältettävä. Maailmassa on yhtä monta asiaa kuin on, mutta yleisimmät liittyvät ihmisen ympäristöön (eläinfobiat, korkeus-, lentäminen, agorafobia jne.), mutta eivät vain (Nardone G. Paura panico fobia 1993)

Hypokondria ja patofobia: ahdistus on seurausta yrityksestä pitää kehonsa hallinnassa, mikä synnyttää toimintahäiriön, joka synnyttää uuden hälytyksen (Nardone G ,. Beyond the borders of fear 2000).

Pakko-oireinen häiriö: jossa ahdistusta rauhoitetaan patologisilla rituaaleilla (Nardone G., Portelli C. Obsessions, compulsions and manias 2013).

Relaatiodynamiikka: jossa ahdistus on muiden pelätyn tuomitsemisen tulos: pelko siitä, ettei se ole tasavertainen; hylättävä; ei osaa hallita itseään jne. (Muriana E., Verbitz T. Psychopathology of Love life 2010).

Posttraumaattinen stressihäiriö: tässä ahdistus ja/tai paniikki ovat oireenmukaisia reaktioita traumaan, jotka sammuvat, kun häiriö on ratkaistu (Cagnoni F., Milanese R. Cambiare il past 2009).

masennus: ahdistus liittyy tunteiden säätelyn vaikeuteen ja päättyy, kun luopumisesta tulee vallitseva ratkaisuyritys (Muriana E., Pettenò L., Verbitz T. The faces of depressioon 2006).

Seksuaaliset häiriöt: jossa esiintymisahdistus on usein ongelman jatkuvuuden generaattori (Nardone G., Rampin M. Kun seksistä tulee ongelma 2015).

Syömishäiriöt (anoreksia, bulimia, oksenteluoireyhtymä ja ahmimishäiriö): jossa ahdistus ilmenee sekä erityisenä pelkona että yrityksenä hallita ruokaa (Nardone G. Verbitz T., Milanese R. The börtön of food 1999).

Korkeammat mielenterveyden häiriöt (psykoosi, rajat, vainoharhaisuus ja kaksisuuntaiset mielialahäiriöt): jossa ahdistusta esiintyy lähes aina jopa harhaluulojen yhteydessä. (Muriana E., Verbitz T., Nardone G. tulossa)

LYHYEN STRATEGISEN PSYKOTERAPIAN TEHOKKUUDEN JA TEHOKKUUDEN TULOKSET

Lyhyellä strategisella terapialla on erityisiä protokollia ahdistuksen ja sen taustalla olevien häiriöiden hoitoon, ja ne pystyvät ratkaisemaan ongelman tehokkaammin ja tehokkaammin kuin mikään muu psykoterapia.
Tehokkuus suhteessa täydelliseen toipumiseen häiriöstä (johon sisältyy kolme seurantakokousta) on keskimäärin 7 hoitokertaa koko hoidon ajan. Jos taas ajatellaan vammauttavan häiriön eliminoitumista tai oireiden vapautumista, tämä saavutettiin otoksen kokonaisuutena neljän ensimmäisen hoitokerran aikana tai 4/2 kuukauden kuluessa hoidon aloittamisesta.
Hoitoprotokollan tehokkuustulokset:

Fobiset ja ahdistuneisuushäiriöt (95 % tapauksista)
Pakko- ja pakko-oireiset häiriöt (89 % tapauksista)
Syömishäiriöt (83 % tapauksista)
Seksuaalinen toimintahäiriö (91 % tapauksista)
Mielialahäiriöt (82 % tapauksista)
Lapsuuden ja nuoruuden häiriöt (82 % tapauksista)
Internet-riippuvuushäiriöt (80 % tapauksista)
Oletettu psykoosi, raja- ja persoonallisuushäiriö (77 % tapauksista)

Kuten voidaan hyvin ymmärtää, se tosiasia, että psykopatologioista voidaan selvästi kärsiä ja kestää vuosia, ei tarkoita, että hoidon tulee olla yhtä kivuliasta ja pitkittynyt ajan myötä. Haluamme muistaa sen William Shakespearen sanoilla "Ei ole yötä, joka ei näkisi päivää".

Dr. Emanuela Muriana, (virallinen psykoterapeutti ja strategisen terapiakeskuksen opettajaprofessori)

KIRJASTUS:

Cagnoni F., Milanese R. (2009). Muuta menneisyyttä. Ponte alle Grazie.
Muriana E., Pettenò L., Verbitz T (2006). Masennuksen kasvot. Ponte alle Grazie.
Muriana E., Verbitz T. (2010) Rakkauselämän psykopatologia. Ponte alle Grazie.
Nardone G. (1993) Pelkää paniikkifobioita. Ponte alle Grazie.
Nardone G. Verbitz T., Milanese R. (1999). Ruokavankilat. Ponte alle Grazie.
Nardone G. (2000) Pelon rajojen yli. Ponte alle Grazie.
Nardone G. De Santis G. (2011) Cogito ergo kärsin. Ponte alle Grazie.
Nardone G., Portelli C. (2013) Pakkomieleita, pakkomielteitä ja harhaluuloja. Ponte alle Grazie.
Nardone G. (2013) Korjaa jos olen väärässä. Ponte alle Grazie.
Nardone G. (2016) Paniikkikohtauksen terapia. Ponte alle Grazie.
Watzlawick P, Nardone G. (1997) Lyhyt strateginen terapia. Ponte alle Grazie.